Rauhanturvaamisoperaatiot rahoitettava kehitysyhteistyömäärärahoista

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mukaan Suomen tulisi harkita vakavasti osallistumista Libyan mahdollisesti tulevaan rauhanturvaamisoperaation. Siis sama sivari joka vaatii Suomen puolustusvoimien määrärahojen leikkausta ja armeijan puolustuksellisten aseiden tuhoamista, on nyt vaatimassa, että puolustusvoimien budjetista on jälleen löydyttävä lisää rahaa maailmanparannusoperaatioihin. Kriisinhallintaoperaatiot siis rahoitetaan puolustusvoimien budjetista ja viime vuosina ne ovat vieneet noin 5% koko budjetista. Siis samaan aikaan, kun oman maan puolustamisesta leikataan 200 miljoonaa, niin maailmanparantajien mielestä pitäisi leikata vielä vähän lisää, jotta voitaisiin puolustaa myös kehitysmaiden asukkaita. Jos joku kuvittelee, että Libyassa tilanne rauhoittuu nopeasti, niin kehoitan katsomaan Afganistania ja Irakia. Kymmenen vuoden sotimisen jälkeen rauha on vain kaukainen haave. Miksi Suomen pitäisi osallistua tallaiseen operaatioon, joka vie suunnattomasti rahaa.

Olen itse toiminut rauhanturvaajana vuosituhannen alkupuolella, joten minulla on aika hyvä käsitys siitä mitä suomalaiset rauhanturvaajat tekevät. YK-joukoissa on toiminut kymmeniä tuhansia Suomalaisia ja heille kaikille kokemuksesta on ollut varmasti hyötyä elämässään. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat kansainvälisesti arvostettuja ja ovat omalta osaltaan olleet rakentamassa pysyvää rauhaa moneen maahan. Mielestäni rauhanturvaamisoperaatioihin voidaan kyllä osallistua, jos rahoitus otetaan jostain muualta kuin puolustusvoimien budjetista. Jos halutaan puolustaa myös kotimaata, niin siitä pitää olla valmis myös maksamaan. Puolustusvoimien määrärahojen leikkaus yhdessä jalkaväkimiinojen kiellon kanssa ajaa Suomen armeijaa sellaiseen tilaan, ettei se sodan aikana suoriudu sille asetetusta tehtävästä, eli koko Suomen puolustamisesta.

Mistä rahat siis rauhanturvaoperaatioihin? Mietitäänpäs vähän mitä Suomalaiset rauhanturvaajat oikein tekevät kriisialueilla (huom. poislukien Afganistan). Suomalaiset tietysti pyrkivät pitämään alueella olot rauhallisena. Jos maa on kovin kahtia jakautunut, niin heikompia pitää suojella enemmistön väkivallalta (esim. Kosovossa serbejä piti suojella albaaneilta) partioinnilla ja tarkastuspisteillä. Tämä on kuitenkin vain se pieni sotilaallinen osa YK:n rauhanturvaoperaatioista. Suomalaiset ovat rakentaneet lukemattomia, kouluja, siltoja, teitä yms. kriisialueilla. Paikallisia asukkaita on autettu heidän asuntojensa kunnostamisessa, on tehty puutöitä, rokotettu lapsia, tarjottu lääkärin palveluja jne. Rauhanturvaaminen on siis ainakin Suomalaisten osalta hyvin pitkälle humanitäärisen avun tarjoamista. Olisikin siis varsin luontevaa, että rahat näihin operaatioihin otettaisiin kehitysyhteistyömäärärahoista. Silloin myös tiedettäisiin, että raha varmasti menee oikeaan osoitteeseen. Olen myös aivan varma, että esim. Suomalaisten rakentajapioneerien tekemä silta on kestävä ja turvallinen, eikä rahaa ole mennyt ollenkaan korruptioon tai joidenkin järjestöjen toimintakuluihin.

Niinistö ja Hautala itkevät kuinka epäreilua on se, että korkeampien kulttuurien tukemiseen ei löydy enempää rahaa, vaikka kehitysyhteistyöstä ei edes leikata mitään. Samaan aikaan kaikesta muusta leikataan ja veroja nostetaan, mutta tämähän ei Vihreitä haittaa. Suomalainen on orja ja orjan rooli on maksaa viulut, ainakin Vihreiden mielestä. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysmaiden suora rahallinen tukeminen ei paranna niiden asemaa juuri ollenkaan. Rahat menevät järjestöjen kuluihin ja kehitysmaiden virkamiesten ja diktaattorien taskuihin. Vain murto-osa saavuttaa kehitysmaiden hätääkärsivät asukkaat. Suomen tulisikin muuttaa kehitysyhteistyötä niin, että suorien rahalahjoitusten sijaan Suomi tarjoaisi osaamistaan logistiikan, viemäröinnin ja rakentamisen saralta. Siis Suomalaiset insinöörit suunnittelisivat ja valvoisivat projekteja ja työvoimakin tulisi osittain Suomesta. Näin varmistettaisiin työn hyvä jälki ja se, että rahat menevät oikeaan osoitteeseen. Myös rauhanturvaoperaatiot tulisi rahoittaa samasta budjetista, sillä rauhanturvaamistoimintahan on sitä suurinta humanitääristä apua.

Näillä toimilla Suomi pystyisi parantamaan kehitysmaiden oloja murto-osalla siitä mitä siihen nyt upotetaan ilman mitään konkreettista hyötyä. Lisäksi saataisiin työllistettyä monia Suomalaisia ja heillä olisi sitten näitä Vihreiden arvostamia kokemuksia muista kulttuureista ja ihmisistä. Lisäksi Suomi saisi luotua hyviä suhteita ihan ruohonjuuritasolla paikallisiin päättäjiin ja sitä kautta mahdollisesti lisää projekteja, mitkä kyseinen maa sitten maksaisi itse kokonaan. Tietysti eihän tämä malli Vihreille kelpaa, koska ei heitä kiinnosta kehitysmaiden olot. He haluavat kasvattaa määrärahoja, jotta voivat sitten moraalisäteillä kuinka hyviä ihmisiä he ovat, kun antavat niin paljon muiden maksamia verorahoja pois. Tietysti tällä tavalla varmistetaan se, että kehitysmaat pysyvät kehitysmaina ja sieltä valuu kokoajan kiihtyvään tahtiin väkeä Eurooppaan. Saadaanhan niistä oma osa Suomeenkin. Ovathan ne kehitysmaiden asukkaat niin kovin ihquja ja jännittävän näköisiäkin. Niitä voivat sitten Vihreät yhdessä vasureiden kanssa ihastella samalla kun halveksuvat Suomalaista työtätekevää perusjamppaa.