Suomi on tavoittelee kovasti paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Paikkaa varten Suomi tarvitsee tukea muilta YK:n jäsenmailta. Suomen edustajat ovatkin kiertäneet ympäri maapalloa nuolemassa diktaattorien perseitä, melkein miljardilla rahoitetaan näiden samaisten diktaattorien ja muiden korruptioituneiden valtioiden budjetteja kehitysyhteistyömäärärahojen nimikkeellä, on sitouduttu mitä järjettömimpiin rajoituksiin ilmastonmuutoksen hillitsemisen nimissä ja viimeisimpänä rampautettu oman maan puolustuskykyä liittymällä jalkaväkimiinakieltosopimukseen. Tämä siis sen takia, että Suomi saisi diplomaattista pääomaa. Tätä kautta sitten pääsisimme kahdeksi vuodeksi YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Toki rahaa on lapioutu kehitysmaihin suunnattomia summia jo aikaisemmin, mutta viimeaikoina erilaisia typeriä sopimuksia on perusteltu nimenomaan mahdollisella turvallisuusneuvoston jäsenyydellä. Nyt sopiikin kysyä miksi?
YK:n turvallisuus neuvostossa on 15 jäsenmaata, joista USA, Kiina, Iso-Britannia, Ranska ja Venäjä ovat pysyviä ja muiden maiden kaudet ovat vaihtuvia ja kestävät kaksi vuotta. Kuulostaa kohtuulliselta, mutta sitten tulee se juju. Neuvosto ei ole mikään demokratia, vaan ainoastaan pysyvillä jäsenmailla on veto-oikeus ja he pystyvät yksin kaatamaan minkä tahansa päätöksen. Eli kymmenen vaihtuvaa jäsenmaata voivat kyllä kannattaa esim. pakoitteita jollekin maalle, mutta mikä tahansa viidestä suurvallasta pystyvät tämän kaatamaan (esim 1.). Jotta YK voi määrätä pakotteita tai käyttää voimakeinoja jotain valtiota vastaan tulee turvallisuusneuvoston kaikkien pysyvien jäsenmaiden olla niiden takana, lisäksi tarvitaan yhteensä yhdeksän neuvoston jäsenen hyväksyntä (toki suurvallat voivat toimia ilman päätöslauselmiakin, esim 2.). Käytännössä siis turvallisuusneuvosto on yhtä kuin pysyvät jäsenmaat. Muut kymmenen vaihtuvaa maata pääsevät toki ensimmäisenä kuulemaan mitä isot päättävät, mutta ei niillä todellisuudessa ole asioihin nokankoputtamista.
Esimerkki 1. Syyriassa diktaattori Bashar al-Assad on teurastanut oman maansa kansalaisia jo kuukausikaupalla. Jopa Arabiliitto on kannattanut kovia toimia al-Assadia vastaan, mutta Kiina ja Venäjä ovat tätä vastustaneet, joten turvallisuusneuvosto ei saa aikaiseksi minkäänlaista päätöstä. Kiinalla ja Venäjällä on omat syynsä pitää al-Assad vallassa ja ainakaan YK:n tuella häntä ei syrjäytetä. Mitä virkaa siis on sellaisella turvallisuusneuvostolla, jonka muutaman pysyvän jäsenmaan mielestä on ok ampua tykistöllä mielenosoittajia?
Esimerkki 2. Irakin sota. Turvallisuusneuvosto ei hyväksynyt voimakeinoja Irakia vastaan, eipä niitä kyllä hyväksyneet kovin monet muutkaan maat. Kuitenkin Yhdysvallat oli sitä mieltä, että Irakiin pitää hyökätä ja niinhän he Iso-Britannian tuella tekivätkin. Oli syynä sitten öljy, ilmaan haihtuneet joukkotuhoaseet tai Saddamin rumat viikset, yhtä kaikki, kun yksi pysyvistä jäsenmaista haluaa jotain tehdä ja rahkeet riittävät, niin se tekee sen. Siinä ei paljoa vastalauseet paina.
Voidaankin sanoa, että turvallisuusneuvosto on täysi vitsi. Maailman suurvallat tekevät asioita oman mielensä mukaan. Toisiaan ne kyllä kuuntelevat, koska on pakko (jos ei haluta WWIII:sta), mutta pienemmät voivat niiden mielestä työntää vastalauseensa todella syvälle.
Kysymys kuuluukin, että miksi Suomi edes haluaa jäseneksi (kahdeksi vuodeksi) näin turhaan neuvostoon? Ja miksi Suomi on valmis maksamaan siitä aivan järjettömän hinnan (Ottawan-sopimus, vapaaehtoiset päästösopimukset jne.)? Ilmeisesti vihervasemmistolle ei riitä omien kansalaistensa kurittaminen, vaan pitää päästä isoihin pöytiin hymistelemään ja säteilemään omaa hyvyyttään, maksoi mitä maksoi. Näille halosille ja tuomiojille YK edustaa suurinta hyvää mitä maa päällään kantaa. Heitä ei häiritse se, että YK:n virkoihin ei valita henkilöitä kyvykkyyden perusteella, vaan sopivan ihonvärin ja sukupuolen mukaan, päinvastoin. Heille se on suurinta tasa-arvoa. Heitä ei liioin häiritse se, että YK:n ihmisoikeuskomissio päätti 2009 muslimimaiden johdolla, että uskontojen arvostelu on ihmisoikeusrikkomus tai, että sen jäseninä on ihmisoikeuksistaan kyseenalaisesti kuuluisia valtioita, kuten Saudi-Arabia, Libya ja Pakistan.
YK:n tarkoitus on hyvä ja se pyrkii hyvään, mutta se on kasvanut aivan järjettömäksi turhien virkojen neuvostoksi. Voi olla, että YK:n avulla on pystytty aikoinaan estämään kolmas maailmansota. Nykyään YK kuitenkin muistuttaa valtavaa korruptioitunutta avustusjärjestöä, jonka avustuskohteet saavat vain murusia avustusrahoista. Todellista valtaa YK:ssa käyttävät suurvallat ja siltä osin se muistuttaa yhä enemmän kansainliittoa. En sano, että Suomen tulisi pidättäytyä YK:n toiminnasta, mutta en näe mitään syytä maksattaa oman maan kansalaisilla törkeätä hintaa siitä, että muutama Suomalainen pääsee pätemään järjestön korkeisiin tehtäviin. Vähän sama tilanne kuin EU:n kanssa. Ollaan mieluummin yksi muiden joukossa ja sanotaan omat mielipiteet, eikä suostuta kilttinä mallioppilaana aina vaan maksumieheksi ja järjettömien sopimusten pilkuntarkaksi noudattajaksi.
Kaikki presidenttiehdokkaat hypettivät YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi pääsemisen tärkeyttä. Jopa kansallismielisimmät Timo Soini ja Paavo Väyrynen. Sauli Niinistö ei taida olla ulkoasioiden suhteen mikään Halonen mutta hänkään ei ole määrännyt että louvuttaisiin turvallisuusneuvoston jäsenhankkeesta.
VastaaPoistaEhkä Urho Kekkosen YYA-aikana sellaisesta saattoi olla hyötyä. Varsinkin jos Max Jakobson olisi aikoinaan valittu YK:n pääsihteeriksi. Mutta puolijuutalainen Jakobson ei kelvannut Neuvostoliitolle eikä varmaan muslimimaille.
Jokainen kerho on jäsentensä näköinen. Kun YK:n jäsenet ovat mitä ovat, niin järjestö on sen näköinen.
YK on kehitysmaiden diktaattoreiden päiväkerho. Se on amerikkalaisvastainen, Israelin vastainen ja länsimaavastainen. Tiedostavat piirit tykkäävät tuommoisesta kerhosta. Kehitysmaadiktaattorit ja muhamettilaiset pitävät tiedostavia piirejä lähinnä hyödyllisinä idiootteina.
YK ei tajua sitä että ei se Syyrian oppositioryhmät eivät ole mitään puhtaita pulmusia. Kannattaa miettiä mitä tapahtuisi jos Syyrian jokin oppositioryhmä kuten Muslimiveljeskunta nousisi valtaan. Mitä tapahtuisi Syyrian kristityille, tai alaviiteille tai muille shiiamuslmeille, druuseille, ja kurdeille? Entäs sen vaikutus naapurimaihi, kuten Libanoniin ja Turkkiin? Ja mahtaisko tuollainen hallinto alkaa uhitella Israelille ja alkaa riehua sitä vastaan? No, Israel osaa sotia mitä tahansa muslimaata vastaan ja tästä syystä arabiarmeijat hakkaavat päätään seinään joka kerta.
Voisit käydä kahlaamassa mitä Vasarahammer tai Mikko Mäkinen ovat kirjoittaneet ja kummastelleet sitä miksi tuota arabikevättä on niin paljon hypetetty tiedostavien piirien keskuudessa.
Kuullostaa oudolta että minun on kehuttava Venäjää ja Kiinaa, mutta Venäjä ja Kiina tekivät ihan oikein kun kaatoivat vetolla yrityksen puuttua Syyriaan. Ei Iranillakaan taida olla intressejä kaataa Assadin hallintoa.
Mikko mäkisellä on hyviä blogeja:
Kun maailma ei tajua
Suomi-krapulaa
Ilmastorealismia
Olet varmasti oikeassa siinä, että niin Syyrian, kuin muidenkaan maiden arabikevään kapinalliset eivät todellakaan ole mitään puhtaita pulmusia, riittää kun katsoo Libyan tilannetta nyt. Käytin Syyriaa vain esimerkkinä siitä kuinka pysyvät jäsenmaat pystyvät veto-oikeudellaan kaatamaan kaikki päätöslauselmat, olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Tämä osoittaa sen kuinka turha koko turvallisuusneuvosto on. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saattaapi käydä jopa niin, että Suomi joutuu jonkun suurvallan pelinappulaksi ja siinä ei paljoa YK:n vikinät auta.
VastaaPoistaArabikeväässä kyllä hauskinta on se, että tiedostavat piirit hehkuttavat tapahtumaa jonain suurena demokratian juhlana, vaikka jokaisessa maassa missä valta on vaihtunut, niin rusinat pullasta ovat keränneet jyrkän linjan muslimit. Mutta tiedostaville kaikki jotka ovat USA:a ja Israelia vastaan ovat hyviä. Heille ei vain jostain syystä tule mieleen, että äärimuslimit ovat myös Eurooppalaisten demokratioiden vihollisia.