Toissa viikolla EU-parlamentti vahvisti kovemmat rangaistukset lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Enimmäisrangaistusten minimituomioita ollaan koventamassa. Esim. lasten raiskauksissa enimmäisrangaistuksen minimituomio on 10 vuotta. Lapsipornografian levittämisestä ja katselemisesta enimmäistuomioiden minirangaistukset ovat 1-3 vuotta.Parlamentti asettaa minirajan enimmäistuimioissa yhteensä parissakymmenessä rikosnimikkeessä.
Ensilukemalta tämä kuulostaa todella hyvältä. Joutuuko Suomikin lopulta muuttamaan lainsäädäntöään kansalaisten oikeustajua kunnioittavaan suuntaan? Yksiselitteinen vastaus on ei. Joitain pieniä muutoksia Suomikin varmasti joutuu tekemään, mutta Suomen laissa on jo nyt määrätty maksimituomioksi kymmenen vuotta lapsen raiskauksesta, joten Suomi tuskin tulee korottamaan sitä, vaikka syytä siihen olisikin. Suomen laki antaa mahdollisuuden kohtalaisen koviinkin tuomioihin useimmissa rikoksissa, mutta rikollisia hyysäävät "humanistit" ovat onnistuneet luomaan hyvin paljon lievennyksiä tuomiokäytäntöön. En ole esimerkiksi koskaan kuullut, että ketään olisi Suomessa tuomittu mistään seksuaalirikoksesta laissa olevaan enimmäisrangaistukseen. Se, että laissa lukee enimmäisrangaistuksen kohdalla kymmenen vuotta ei todellakaan tarkoita sitä, että kukaan koskaan joutuisi niin kauaa vankilassa istumaan.
En tiedä millainen lapsen raiskaus olisi Suomalaisten tuomarien mielestä niin törkeä, että he antaisivat siitä maksimirangaistuksen. Vertailukohtia voidaan hakea "tavallisten" raiskauksien puolelta, joissa myös maksimirangaistus on kymmenen vuotta törkeissä tapauksissa. Oulussa viisi vuotta sitten tapahtuneessa joukkoraiskauksessa, jossa saksilla leikattiin uhrin väliliha poikki, tuomiot vaihtelivat vajaasta kolmesta vuodesta reiluun neljään. Tänä vuonna rikollisjengin kerhotiloissa tapahtuneessa joukkoraiskauksessa tuomiot olivat vajaa kuusi vuotta vankeutta. Huomioitavaa on kuitenkin se, että molemmissa tapauksissa tuomioiden määrää nostivat muut rikokset. Mieleeni ei nyt viime vuosilta tule törkeämpiä yksittäisiä aikuisiin kohdistuneita seksuaalirikoksia. Mielestäni kyseisissä tapauksissa kymmenen vuoden tuomiot olisivat olleet varsin kohtuullisia. Käytännössä tuomiot Afrikkalaismiehille vaihtelivat reilusta kahdesta vuodesta reiluun vuoteen (ensikertalainen istuu puolet!), United Brotherhoodin veijarit joutuvat ehkä istumaan koko tuomion heidän rankan rikollisen taustansa johdosta. Siis Suomalaisen oikeusjärjestelmän mielestä sopiva todellinen tuomio törkeästä joukkoraiskauksesta ja sukuelinten silpomisesta on käytännössä noin kaksi vuotta vankeutta. Ilmeisesti tuomion kovuutta lisää se, että Keravan nuorisovankilassa joutuu syömään perunaa joka päivä, eikä omia pleikkaripelejäkään saa olla kuin parikymmentä.
Oikeusministerimme Anna-Maja Henriksson on ilmoittanut olevansa humanisti ja haluaa vaikuttaa rikoksiin sosiaalipolitiikalla. Mielenkiintoista olisi kuulla se, että millaisella sosiaalipolitiikalla pedofiili parannetaan. Kesällä Henriksson tosin lupasi kovan painostuksen johdosta perustaa työryhmän pohtimaan seksuaalirikoksista annettujen tuomioiden koventamista. En oikein ymmärrä mitä pohdittavaa niissä on. Oikeusministerinä Henriksson voisi kyllä tehdä lakialoitteen, jossa minituomiot lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa olisivat aina useamman vuoden ehdottomia vankeustuomioita. Vaikka vihervasemmistosta löytyisikin joitain "humanisti"yksilöitä, jotka lakia vastustaisivat, niin opposition tuella laki menisi heittämällä läpi. Samalla saataisiin selville ne henkilöt, jotka ovat pedofiilien puolella.
Mielenkiinnolla jään odottamaan miten Suomi EU-direktiivin sovittaa omaan lainsäädäntöönsä. Toivon, että täälläkin vihdoin alettaisiin ajattelemaan rikosten uhreja, eikä niiden tekijöitä. Edellä mainituista syistä johtuen pelkään kuitenkin pahoin, että juuri mitään ei tulla muuttamaan, ainakaan niin kauan, kun vankeinhoidossa ja oikeusministeriössä ylintä valtaa käyttävät vihervasemmistolaiset "humanistit".
Nuo seksuaalirikosten koventamiset ovat kaksipiippuinen miekka. Tällaiset julian assange -tyyliset syytökset, joista ennen puhuttiin moraalisena krapulana, ovat hankalia. Niissä kulutetaan aikaa, rahaa ja vaivaa saamatta mitään vastinetta. Ongelma pitäisi ratkaista siten, että tuomioon vaadittaisiin kovempi näyttö, jotta kovemmat rangaistukset voitaisiin ottaa käyttöön.
VastaaPoistaKyllä joo näinkin, mutta puhuttaessa törkeistä seksuaalirikoksista näyttö kyllä on olemassa. Se, että tuomiot niistä on naurettavan pieniä, vaikka laki antaisi mahdollisuuden kovempiinkin tuomioihin, on naurettavaa. Assangen tapauksessa kyseessä ovat aikuiset ihmiset ja tapauksessa on sana sanaa vastaan. Kyseessä ei siis ole törkeä seksuaalirikos, vaan on lähinnä puhuttu hyväksikäytöstä, jos edes mitään rikosta on tapahtunut.
VastaaPoistaKun uhrina on lapsi ja penetraatio tapahtuu, niin en pysty käsittämään ehdollisia tuomioita. Pedofiili on mieleltään sairas ja uusii pääsääntöisesti tekonsa, koska ei saa normaalista seksistä nautintoa. Käytin "tavallisia" aikuisten raiskauksia vain esimerkkinä tuomioista. Näyttö pitää toki olla, mutta lapsen raiskaus pystytään kyllä lääketieteellisesti yleensä todistamaan. Lapsen ollessa uhrina tulisi oikeuden aina käyttää rangaistusasteikon yläpäätä, mutta näin ei valitettavasti tehdä. Totuus on kuitenkin se, että ainoastaan vankilassa ollessaan pedofiili ei pysty uusimaan tekoaan. Tietysti kirurginen kastraatio ajaisi saman asian, mutta ehkä tuo ihmisten silpominen on enemmän tuon rauhanuskonnon juttuja.