Sotien jälkeen Suomen Kansan Demokraattinen Liitto - SKDL nousi vuoden -46 eduskuntavaalien suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1948 SKDL ilmeisesti suunnitteli vallankaappausta Suomessa samaan tyyliin, kuin Tsekkoslovakiassa oli tapahtunut aikaisemmin. Onneksi muut puolueet seisoivat yhdessä rintamassa, eikä Neuvostoliittokaan halunnut sekaantua Suomen sisäpolitiikkaan niin radikaalilla tavalla, että olisi tukenut vallankaappausta. Kesän vaaleissa SKDL kärsikin murskatappion ja vaikka puolue olikin eduskunnan suurin 1958-62, niin suorasta vallankaappausuhasta päästiin.
40-Luvun puolivälin jälkeen elettiin kylmänsodan aikaa, joka päättyi varsinaisesti vasta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Tuona aikana Suomi taiteili idän ja lännen välissä, ollen kuitenkin vähän rähmällään itään päin. Sodan nähneet miehet ja naiset pitivät kuitenkin huolen, että Suomi pysyi suht vapaana maana. Kommunistitkin tiesivät, että ei aikuisille pysty valehtelemaan rauhaa rakastavasta sosialismista, koska he olivat omakohtaisesti saaneet tuntea kuinka ihanaa tämä rakkaus on, joten propagandakoneisto valjastettiinkin muokkaamaan lasten ja nuorten ajatusmaailmoja. Tällä olikin paljon kaameammat vaikutukset, kuin SKDL:n johtomiehet olisivat osanneet edes udelmoida.
Neuvostoliitto romahti jo 1991 ja monet huokaisivat helpotuksesta. Nyt tästä pahan ytimestä päästiin vihdoin eroon. Väärässä he olivat. Suomeen oli jo 40-luvulta lähtien perustettu erilaisia järjestöjä, jotka koittivat vaikuttaa nimenomaan lasten ja nuorten ajatusmaailmaan. 1991 Yhteiskunnan tärkeillä paikoilla toimi todella paljon kommunisteja tai ainakin niitä erittäin lähellä olevia henkilöitä. Neuvostoliiton kaatuminen oli heille tietysti katastrofi. Voisi kuvitella, että sen jälkeen näiden idealistien silmät olisivat avautuneet todellisuuteen, mutta pelastus löytyikin monikulttuurisuudesta.
Ennen tavoitteena oli saattaa Suomi osaksi Neuvostovaltioiden perhettä, nykyään nämä samat henkilöt haluavat tehdä Suomesta jonkun utopistisen monikulttuurisen onnelan. Vaikuttamisen keinot ovat kuitenkin pysyneet samana. Vieläkin on muodikasta haukkua Suomalaisia ja Suomalaista kulttuuria, korostaa muiden erinomaisuutta ja sitä kuinka muualla on parempi olla, koska siellä Suomalaiset eivät ole enemmistönä. Tätä propagandan muotoa toteuttavat varsinkin Tampereelta valmistuneet "toimittajat". Heitä löytyy jokaisesta suuresta ja vähän pienemmästäkin mediasta Suomessa.
Toinen keino muuttaa maata mieleisekseen on täyttää johtavat virkamiespaikat omilla aatetovereillaan. Tässä on kunnostautunut erityisesti Tarja Halonen. Halonen onkin ehkä korkeimmalle paikalle päässyt Neuvostoliiton ihannoija. Arvojohtaja Halonen on aina kovin huolissaan siitä kuinka Suomalaiset muka kohtelevat huonosti ulkomaalaisia, mutta hän vanhana DDR-aktiivina ei ole koskaan tuominnut tämän diktatuurin tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia, vaikka nykyään niistä tietävät kaikki.
Kolmas tapa ohjata ihmisiä "oikeaan" suuntaan on lainsäädännön muuttaminen. Tätä varten perustettiin Demla. Octavius kirjoitti tuossa taannoin hyvin Demlan toiminnasta. Demla ilmoittaa olevansa sitoutumaton aatteellinen yhdistys. Kuitenkin yhdistyksen hallitukseen valittiin vasemmistosta 2/3. Demlalaiset lakimiehet vaikuttavat nykyään hyvin paljon Suomen lainsäädäntöön ja sen tulkintaan. Syyttäjänviraston isoimmat inkvisaattorit ovat Mika Illmanin johdolla Demlalaisia. Johanna Suurpää toimii oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtajana, eli koittaa vaikuttaa siihen miten demokratia Suomessa toimii jne. Kannattaa lukea tuo Octaviuksen kirjoitus.
Tärkein keino muuttaa maata on tietenkin muuttaa ihmisten ajatusmaailma. Tässä asiassa entiset kommarit, nykyiset multikultturistit ovat saaneet valettua vaarallisen vahvan kivijalan Suomen opetusjärjestelmään. Yliopistoista löytyy kaikkien alojen professoreita ja dosentteja, joilta "toimittajat" voivat pyytää haluamiaan lausuntoja, joita sitten painetaan lehtiin totuuksina. Peruskouluissa lapsille opetetaan opetussuunnitelman mukaisesti monikulttuurisuuden ihanuuksia ja jätetään tietoisesti pois kaikki negatiiviset asiat. Opettajakunnassa on hyvin paljon multikultturisteja. He haluavat poistaa joulujuhlan ja muut Suomalaiset perinteet kouluista kokonaan. Tunnetuin edustaja opetuspuolelta on eittämättä Päivi Lipponen. Hänen lausuntojaan lukiessa ei voi uskoa, että hän on syntyperäinen Suomalainen, eikä esim. jostain valtiosta joka on avoimessa sotatilassa Suomen kanssa.
Näin vuonna 2011 kaikissa yhteiskunnan tärkeissä asemissa toimii tämän kommunistisen propagandan aivopesemiä opetuslapsia. Nyt he koittavat tehdä meidän nuoristamme tahdottomia pässejä joihin uppoaa kaikki paska mitä kehdataan lehteen painaa ilman kriittisyyden häivääkään. Vihervasemmisonuoret ajattelevat lähtökohtaisesti vain itseään. Mitään ei haluta tehdä, mutta kaikkea on saatava. Toisena arvomaailmassa seuraa kaikki mahdolliset ihqut kulttuurit ja niiden edustajat. Oli sitten kyse nykiläisistä sinkkunaisista tai Afrikkalaisesta merirosvosta, niin lähtökohtaisesti se on parempaa kuin Suomalaisuus. Tämän uuden sukupolven näkyvin edustaja on Paavo Arhinmäki. Mies väittää olevansa köyhän duunarin asialla, mutta todellisuudessa hän tavoittelee vain itselleen hyvää ja toissijaisesti yhteiskunnanvaroilla eläville joutenolijoille (ei väliä kansallisuudella) lisää rahaa. Ei häntä kiinnosta paskan vertaa tavallisen duunarin asiat. Hyvä osoitus tästä on meneillään olevat hallitusneuvottelut. Puolet vasemmiston neuvottelijoista on marssinut pihalle, mutta Paavo vain porskuttaa. Ei ole väliä kuinka paljon ihmisille valehtelee, kunhan itse pääsee ministeriksi. Mitä väliä sillä on jos korotetaan valmisteveroja? Paavolta vain unohtuu se asia, että nimenomaan bensan ja ruuan hinnan nousu tuntuu palkkatyöläisen pussissa kaikista eniten. Ei haittaa, kunhan hampunpolttajakavereiden toimeentulotuki nousee. En nyt tarkoita, että ihmisiä ei oikeasti eläisi köyhyysrajan alapuolella, mutta ne ketä Paavo edustaa ei tuo työnteko taida muutenkaan kiinnostaa. Eihän Paavo ole itsekään ollut koskaan oikeissa töissä.
No nyt sitten mielenkiinnolla seurataan mitä kaikkea mukavaa seuraava hallitus virkamiestensä kanssa saa aikaan. Vallankaappaus ei onnistunut 1948, mutta kunhan nämä oppilapset pääsevät vielä vähän mellastamaan, niin hyvin pian voi koittaa aika jolloin Suomen Tasavalta tässä demokraattisessa vapaassa muodossa löytyy vain historian kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti